Minuuttinovelleja (100sanaa)

Makupala

Makea makupala vielä, Tyyne lausui niin hiljaa, että vain huulien pieni liike paljasti hänen mitään lausuneen. Varovainen vilkaisu kirkuvan värikästä käytävää molempiin suuntiin, ja sitten hämäys.

Katosta ilmeettöminä tuijottavat muoviset silmät esittivät välinpitämättömiä, mutta niitä todella oli syytä varoa. Tyyne poimi patukat vapiseviin käsiinsä, esitti lukevansa pienellä präntättyä tekstiä ja avasi laukkunsa kaivaakseen silmälasit. Samalla toinen patukoista sujahti tarkasti laukkuun ommeltuun salataskuun. Tyyne palautti päätään pyöritellen toisen patukoista hyllyyn, ja lähti pupillit laajenneina kohti ulko-ovia.

Vanhuuden tuomat vaivat tuntuivat kadonneen hetkeksi kokonaan. Jännitys, riemu ja syyllisyys risteilivät ryppyisen naamion takana. Kaupan ovesta kaamokseen katosi jälleen nuori tyttö lyhyin askelin kiiruhtaen.

Se on hän

Kuvotus. Tunteen saattoi laukaista lähes mikä tahansa arkinen asia. Vellova meri, tuulessa huojuva heinikko tai kuten nyt ihmiset, jotka tönivät toisiaan alemmassa kerroksessa.

Etsivä sulki silmänsä ja tukeutui kaiteeseen tiukemmin. Kylmä hiki valui otsalla hänen pakottaessa hengitystään tasaantumaan. Silmäluomien taakse piirtynyt kuva raatokärpästen päämäärättömästä tanssista pakotti etsivän avaamaan silmänsä. Hän etsi asiakkaiden joukosta mitä tahansa poikkeavaa.

Kaikki uhrit olivat valikoituneet kauppaketjun hulluilta päiviltä. Murhaajan täytyi olla yksi kylki kyljessä tarjousten perässä juoksevista ihmisistä. Joku joka ei juossut. Joku joka seuloi ihmisiä samalla tavalla kuin hän.

Etsivä nosti katseensa vain kohdatakseen toisen.

Tunnistamisen jähmettynyt hetki parven vastakkaisissa päissä.

Hetki ennen toimintaa.

Sormenjälki

Kirjoituspöydän takaa pilkottivat skottiruudullisiin sukkiin puetut koivet. Viimeisen kerran oli uhri oikaissut itsensä, tuijottaen epäuskoisen näköisenä murhaajaansa, etsivä päätteli ja piilotti suurennuslasinsa takkinsa taskuun.

Hän oli löytänyt saman sormenjäljen ovenkahvasta, murha-aseesta ja valokatkaisimesta. Etsivä oli asettanut muovikolmiot ilmaisemaan löydöksiään ja tarttui rinta ylpeydestä kohoillen puhelimeensa ilmoittaen esimiehelleen tehneensä rikospaikalta ratkaisevan löydön.

Rikospaikkatutkijoiden saavuttua paikalle sormenjälkiä ei enää löytynyt, vaikka kuinka magneettijauhetta tumputti paikkoihin missä niiden piti olla.

Tutkijat silmäilivät syyttäen etsivää, etsivä puolestaan tutkijoita.

Etsivä tarttui suurennuslasiinsa ja kumartui tarkastamaan valokatkaisinta. Näki jäljen, pyyhki suurennuslasinsa linssin huomaamattomasti ja jätti tutkijat tekemään korvaamatonta työtään siinä toivossa, että edes yksi jälki löydettäisiin.

Lupaus

Hengitys vinkui kuin ruosteinen sarana, rinta kohoili rasituksesta ja sydän löi lailla patarummun. Se antoi mielen sinfonialle pohjaväreen. Silmissä tanssi kymmenet tähdenlennot hänen kohottaessa katseensa mäen alla leviävään maisemaan. Hän tunsi olevansa elossa. Nosti kädet lanteilleen ja hymyili. Hymy oli sellainen voittajan leveä virnistys, mistä ei mitenkään voinut erehtyä.

Uutenavuotena itselle tehdyn lupauksen seuraus, joka seurasi mukana minne tahansa hän menikin. Hän seisoi kymmenen kiloa kevyempänä kotikuntansa jyrkimmän mäen päällä, eikä haikaillut vanhaa minäänsä. Sitä, joka haaveili sokerista ja mukavasta nurkasta pehmeällä kulmasohvalla. Hän veti keuhkoihinsa helmikuun taikaa ja pukeutuisi vanhoihin farkkuihinsa toukokuussa. Mikä tärkeintä hän vihdoin oli ylpeä itsestään. 

Kielletty raketti

Poika juoksi kauemmas asutuksesta. Pellon yli kohti metsänlaitaa. Suunnitelma oli ollut kaksivaiheinen. Ensin hän hiipi veljensä huoneeseen. Raotti ovea ja ryömi kohti komeroa.

Raketit olivat olleet muovipussissa komeron lattialla. Rapisevat muovikääreet melkein paljastivat hänet, mutta veli ei herännyt. Käänsi vain levottomasti kylkeään.

Saunalta napattu tulitikkurasia rytmitti juoksua, jokaisella askeleella rapisten. Poika syöksyi polvilleen heti saapuessaan aukiolle ja iski varastamansa ilotulitteen hankeen. Punakeltainen pahviputkilo pilkotti puoliksi lumihangesta odottaen kipinää. Ensimmäinen tikku sammui heti, mutta toisella lanka syttyi. Poika kiljahti riemusta, paeten taivaalle tuijottaen. Räjähdys oli paljon suurempi kuin hän odotti ja kävellessään takaisin riemu vaihtui katumukseen. Äiti odotti portailla kasvot synkkinä.