ODOTTAMATON LOPPUTULOS

ODOTTAMATON LOPPUTULOS

Fabio vilkutti kärsimättömänä kuistin portailta vaimolleen Kirsille, kun tämä käänsi Toyotan keulan kohti työpaikkaansa. Kirsi oli lähtenyt viisitoista minuuttia myöhässä, vaikka Fabio oli tänä aamuna auttanut askareissa. Hän oli keittänyt kahvit, antanut kissalle ruoan ja laittanut Kirsille pienen aamiaisen, joka oli koostunut myslistä ja laktoosittomasta maidosta. Kirsi oli ollut hieman häkeltynyt Fabion osallistumisesta yhteiseen arkeen, mutta tämä aamu olisi vasta alkua. Kirsi ilahtuisi suuresti, kun saapuisi kotiin rankan työpäivän jälkeen ja kaikki arjen askareet olisivat valmiiksi tehtyinä.

Fabio oli pitkän itsellisen pohdinnan lopputuloksena päättänyt kääntää elämässään uuden lehden. Hän ei jatkossa eläisi kenenkään passattavana, vaan osallistuisi kotitöihin, kuten muutkin suomalaiset miehet. Hänen kotimaassaan, Italiassa, oli varsin normaalia, etteivät miehet osallistuneet kotitöihin. Siellä oli normaalia myös se, että poikamiehet asuivat vanhempiensa luona, kunnes löytäisivät itselleen vaimon ja perustaisivat oman perheen. Niin Fabiokin oli asunut äitinsä luona kypsään kolmenkymmenenkuuden vuoden ikään saakka.

Fabio seisoi mykistyneenä eteisen komeron avonaisen oven edessä. Aiemmin pelkäksi kuriositeetiksi jäänyt tila hämmensi runsaudellaan. Siivouskomero sisälsi monipuolisen valikoiman erilaisia työkaluja ja kemikaaleja, joista Fabio oli kissan lailla aikaisemmin pannut merkille ainoastaan imurin.

Kissa, Fabio ja imuri eivät kuuluneet samaan huoneeseen. Vaikka Fabio ei suoranaisesti rynnännytkään sängyn alle, kun imuri kaivettiin esiin. Eikä hän myöskään tuntenut alkukantaista kauhua imuria kohtaan, kuten kissa. Niin hän oli silti oppinut muuttumaan lähes yhtä näkymättömäksi kuin tuo hännäkäs eläinkin pelätyn siivouspäivän koittaessa.

Fabio antoi katseensa kiertää komeron sisuksissa ja toivoi, että jostain komeron perältä löytyisi käyttö-ohjeet kaikille näille käyttötarkoitukseltaan tuntemattomaksi jääneille siivoustuotteille. Lopulta hän uskaltautui tarttua ensimmäiseen purkkiin. Hän pyöritteli sitä käsissään ja huokaisi helpotuksesta. Oli kuin hänen rukoukseensa olisi vastattu. Ohjeet todella oli kirjoitettu puhdistusaine purkkeihin, jopa italiaksi, vaikka hän oli oppinut kuluneen vuoden aikana hieman lukemaan suomeksikin. Ehkä hänestä kuoriutuisi vielä varsin kelvollinen suomalainen mies.

Fabio suuntasi keittiöön puhdistusaineella kyllästytetyn rätin kanssa ja päätti tutkia oliko myös kahvipaketin kylkeen kirjoitettu käyttö-ohjeet kahvin keittämistä varten. Fabio ei täysin käsittänyt miksi keitin oli aamulla valuttanut kahvit pannun sijaan pitkin keittiön lattiaa.

Neljän tunnin kuluttua asunto oli vaiherikkaiden, mutta kovin tavallisten sattumusten jälkeen imuroitu. Fabio ihaili moppiin nojaten aikaansaannostaan. Lattia säkenöi puhtauttaan ikkunoista paistavan auringon valossa. Fabio keräsi siivoustarvikkeet, sulki ne takaisin komeroon ja alkoi suunnittelemaan seuraavia askareita. Ensin hän vaihtaisi kissalle hiekan, sitten täyttäisi tiskikoneen, käynnistäisi sen, ja vihdoin ja viimein, alkaisi tekemään ruokaa. Ruokaa hän osaisi tehdä, siitä asiasta Fabio oli varma, vaikka ei koskaan ollut viitsinytkään tehdä sitä itse. Äidin ruoat, kun olisivat kelvanneet kuninkaallisille, eikä Kirsinkään keitoksissa vikaa ollut.

Tiskikone rohisi, kissa kiersi jaloissa ja Fabion aistit täytti pian voissa paistuvan valkosipulin tuoksu. Tuttu tuoksu kantoi hänen ajatuksensa takaisin kotiin. Jokohan äiti oli toipunut järkytyksestään, kun Fabio oli ilmoittanut menevänsä naimisiin ja muuttavansa kotoa?

Äiti oli ottanut asian kamalan raskaasti, kun Fabio kertoi, että oli tavannut rannalla elämänsä rakkauden, tutustunut ja ihan totta molemmat tunsivat samoin. Hän muuttaisi vain viikon tapailun jälkeen Kirsin luokse suomeen.

Äiti oli tuijottanut Fabiota hetken tulkitsematon ilme kasvoillaan. Sitten äiti romahti. Hän alkoi itkemään, rukoili neitsyt Mariaa ja vain viidessä minuutissa Fabio oli seissyt kadulla matkalaukut valmiiksi pakattuna.

Fabio oli yrittänyt kääntyä takaisin lohduttaakseen äitiä, mutta ovi oli pysynyt lukittuna. Äiti oli huutanut oven takaa, ettei surultaan enää pystynyt laskemaan Fabiota takaisin sisään, vaan tämän oli lähdettävä, koska oli päätöksen kotoaan lähdöstä mennyt tekemään.

Äidin surutyö oli vielä vuoden jälkeenkin yhä käynnissä. Olihan ainoan pojan pesästä lähtö muutoksena melkoinen. Äiti ei edelleenkään suostunut vastaamaan Fabion puheluihin, mutta naapurin kolmekymmentäneljä vuotiaaseen, aikamiespoika Silvioon, hän oli saanut yhteyden.

Silvio kertoi, ettei äidin tarvinnut surra yksin. Katolisen seurakunnan pappi kävi usein, syvästi Jumalaan uskovan äidin luona. Silvio kuiskasi, että seinän läpi kuului kuinka äiti rukoili papin johdolla Jumalaa. Joskus siinä meni koko yö.

Silvio kertoi myös, että äidin ystävät kävivät usein kylässä. He lauloivat yhdessä virsiä uupumukseen asti. Niin ainakin Silvion äiti oli kysyttäessä sanonut, kun Silvio oli kysynyt mitä he siellä oikein tekivät.

Silvio oli madaltanut ääntään ja sanonut, ettei hänestä olisi koskaan, niin antaumukselliseen uskontyöhön. Joskus äidin ystävät olivat olleet niin uupuneita, että he eivät päässeet omaan kotiinsa asti, vaan olivat jääneet lepäämään portaille ja porttikongeihin, ennen kuin lopulta hoipertelivat tiehensä.

Onneksi äidin ei siis tarvinnut käsitellä Fabion lähtöä yksin, vaan ystävät ja seurakunta olivat hädän hetkellä tukena ja turvana.

Fabio nosti kiehuvan pastakattilan liedeltä, valutti pastan siivilän läpi ja hämmensi kattilassa kuplivaa kastiketta nyökkäillen tyytyväisenä. Pastakastike maistuisi varmasti samalta kuin hänen äitinsä tekemä. Hän onnistuisi täydellisesti ja mikä tärkeintä Kirsi tulisi ihastumaan suuresti uuteen aikaansaavaan mieheensä.

Fabio katsoi kelloa. Kirsi saapuisi kotiin hetkenä minä hyvänsä. Hänellä tulisi vielä kiire kattaa pöytä ja siivota ruoanlaitossa syntyneet sotkut.

Fabio avasi tiskikoneen luukun ja ehti vain vaivoin hypätä taaemmaksi veden ryöpsähtäessä lattialle. Jonkin täytyi olla pielessä! Fabio hätääntyi. Koneenhan pitäisi olla tyhjä vedestä. Eihän Kirsille koskaan käynyt näin, eihän? Fabio ei ollut täysin varma. Hän ei ollut koskaan pistänyt merkille.

Fabio haki jo tutuksi tulleesta komerosta mopin ja ämpärin. Sitten hän ihmetteli hetken miksi lattia vaahtosi hänen kuivatessaan sitä? Eihän hän ollut laittanut minkäänlaista pesuainetta tiskikoneeseen ja ajatteli heti, että olisiko pitänyt?

Lopulta Fabio oli saanut tyhjennettyä tiskikoneen ritilöitä myöten ja aikansa kiroiltuaan, selvällä suomen kielellä, huomasi koneen pohjalla olevan pienen sihdin. Sihti oli täynnä paakkuntunutta kissanhiekkaa. Fabio tunsi pienen muljahduksen vatsanpohjassaan. Ehkä kissanhiekka-astia ei olisi saanut pestä tiskikoneessa. Tai ehkä vähintäänkin sen olisi voinut huuhdella ennen koneeseen laittamista?

Fabio riensi vessaan putipuhtaan hiekka-astian kera. Hän täytti kissanhiekka-astian puhtailla hiekoilla ja vilkaisi kelloa. Sitten hän huomasi ilmassa pistävän hajun, joka tunki yli orkideantuoksuisen lattianpesuaineen. Oliko pussissa ollut valmiiksi likaista hiekkaa? Ei. Miksi täällä silti haisi? Eikö puoli purkkia lattianpesuainetta muka riittänyt? Hän riensi takaisin siivouskomerolle, poimi lattianpesuainepurkin käteensä ja tutki ohjetta. Tällä kertaa hän luki erittäin huolellisesti.

-Madre mia! Fabio mutisi ja lisäsi perään vielä perkeleen, erittäin hyvällä suomenkielellä.

Puoli korkillista olisi ollut oikea annostus. Ei mikään ihme, että lattia vaahtosi joutuessaan kosketuksiin veden kanssa. Pesuainetta oli taatusti riittävästi. Miksi siis eteisessä haisi?

Fabio astui matolle, huomasi sukkansa kastuvan ja löysi hajun lähteen. Fabiolla oli kestänyt hiekkojen vaihto liian pitkään ja kissa oli mennyt tekemään tarpeensa eteisen matolle.

Maton piilottamisen, sukkien vaihdon ja pöydän kattamisen jälkeen, Fabio oli vihdoin valmis. Pian hän kuuli, kun auto kaarsi pihaan. Fabio oli kaikkien vastoinkäymisten jälkeenkin onnistunut tavoitteessaan. Koti oli siivottu ja pöydässä Kirsiä odottaisi ruoka valmiina.

Fabio maistoi vielä tekemäänsä kastiketta kauhasta, totesi sen erinomaiseksi ja laittoi ruoan lautasille valmiiksi. Kirsi ihastuisi ikihyviksi. Hetken päästä ovi kävi.

-Fabio?

-Niin, mio amore?

-Mikä täällä haisee, ja miksi eteisen lattia on aivan vaahdossa?

Fabio riensi eteiseen. Totesi mielessään, että kyllä. Lattia tosiaan oli vaahdossa, koska kissa kusi matolle ja hän ei ollut kaikessa tohinassa muistanut pestä sitä. Hän oli vain piilottanut maton ja unohtanut koko asian.

-Kissalle kävi vahinko, Fabio sanoi.

-Oletko yrittänyt pestä sitä?

-En.

-Miksi lattia on sitten aivan vaahdossa? Onko kissa aivan kunnossa? Ettei olisi rassu kipeänä. Ettei vain olisi sitä raivotautia. Siinähän eläin vaahtoaa –

-Ei ole tauti. Kissa on kunnossa ja kaikki on hyvin. Pitkä tarina, Fabio heilautti huolettomasti kättään. Hän kiersi nopeasti Kirsin taakse, laittoi kädet hänen silmilleen ja johdatti kissasta turhaan huolestuneen Kirsin keittiöön.

-Tadaa! Fabio sanoi, ja auttoi Kirsin pöydän ääreen istumaan.

-Sinä – sinä olet tehnyt ruokaa?

-Ja siivonnut, Fabio hymyili niin leveästi, että jopa hänen poskihampaansa näkyivät. -No, maista ruokaa. Se on Italian parhaalla reseptillä valmistettu.

Fabio katsoi hymyillen kuinka Kirsi tarttui epäröiden haarukkaansa. Fabio kannusti Kirsiä kohottamalla tuuheita kulmakarvojaan ja elehti käsillään, että tämä maistaisi jo, ja kertoisi mielipiteensä ruoasta. Kaikesta huolimatta Fabio tiesi tehneensä ruoan kanssa hyvää työtä.

Kirsi pyöritti pastaa haarukkaansa, kastoi suupalan kastikkeessa ja vei varautuneen näköisenä haarukan huulilleen.

Fabio odotti Kirsin arviota ruoasta kasvavan jännityksen kutitellessa mahanpohjassa.

Kirsi laittoi haarukan suuhunsa, yritti peittää kuvotustaan epäonnistuen siinä surkeasti. Kirsillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sylkeä ruoka takaisin lautaselle.

-Se maistuu – Kirsi yritti löytää sanaa sille, miltä ruoka maistui. -Maistuu aivan –

Fabio tarttui haarukkaan ja maistoi itsekin.

-Perkele! Italialainen veri kuohahti.

-Tämähän maistuu aivan – KISSAN KUSELTA! Kirsi ja Fabio totesivat yhteen ääneen.

Kun paikallisesta pizzeriasta tilatut eväät oli syöty ja Kirsi oli mennyt jo yöpuulle, Fabio pohti hiljaa mielessään, että ehkä täyskäännös suomalaiseksi arkiaskareisiin osallistuvaksi mieheksi ei kenties olisi yhden iltapäivän aikana mahdollista. Muutos tapahtuisi kuitenkin vähitellen, jos hän jatkaisi valitsemallaan tiellä. Ehkä huomenna hän yllättäisi Kirsin pesemällä ikkunat ja pyykit.